Tänään tuli vähän itkettyä. Sinänsä mukavaa, että silmät kostuivat ilosta, kun katseli naisten EM-taitoluistelun suomalaisjuhlia. Kun on vuosien ajan tottunut siihen, että suomalainen urheilija romahtaa ratkaisuhetkillä, etenkin kotikentällään, oli Laura Lepistön suoritus virkistävä poikkeus "sääntöön".

Italian Carolina Kostnerin veto oli sen verran hieno, että uskoin kullan karanneen, kun Lepistön kolmoishyppy jäi yhteen kierrokseen. Mutta säkenöivä loppukiri avitti pitämään ykkössijan 1,5 pisteen erolla! Liiton kahden mitalin tavoitekin täyttyi, kun Susanna Pöykiö pääsi pronssille. Rehellisyyden nimissä täytyy kuitenkin sanoa, että huumaa hieman laimentaa kilpailun yleinen taso. Pöykiö sai pronssin selvällä erolla neloseen, vaikkei ollut tyytyväinen ohjelmaansa. MM-kisoissa näillä pisteillä ei valitettavasti mitaleilla juhlita, kun aasialaisrobotit pyörivät oman ohjelmansa...

Oma lukunsa kisassa oli tietenkin Kiira Korpi, joka sirklasi itsensä kumoon ja taklasi laitaa kuin jääkiekkoilija konsanaan. Taitoluisteluvarusteissa kolaus vain tuntuu melkoisesti enemmän. Mutta yleisö hurrasi Kiiran takaisin jäälle, ja taistelu toi viidennen sijan. Sen verran vakuuttavasti Lepistö ja Costner esiintyivät, ettei Korvella olisi puhtaalla ohjelmallakaan ollut asiaa kärkeen, mutta pronssimitali olisi voinut vaihtaa omistajaa.

Veikkaanpa, että 10 vuoden päästä Suomella on jälleen nuoria naishuippuja taitoluistelussa. Sen verran menestys tuo kipinää lajin harrastamiseen. Vuonna 1995 Susanna Rahkamo&Petri Kokko tanssivat EM-kultaa. Nyt liiton pj Rahkamo pääsi halaamaan Lepistöä palkintopallilla.

Hieno hetki, kenties koko urheiluvuoden 2009 sykähdyttävin jo nyt. Keihäsmiesten olisi venyttävä vähintään samaan MM-kisoissa, tai jalkapallonuorten finaaliin EM-lopputurnauksessa, jos mielivät tämän ylittää.