Minun pitäisi olla tällä hetkellä Vuosaaressa setvimässä äidin huushollia ja taannoisessa siivouksessamme "kadonneita" "tärkeitä" tavaroita, kuten hellehattua ja kattilaa. Mutta juu, Itäkeskuksessa sain käskyn kääntyä takaisin, ei ollut kuulemma mitään asiaa tulla häntä häiritsemään. Ja Nurmijärvellä ollaan taas.

Olimme keskiviikkona sopineet äidin kanssa, että soitan hänelle ennen tuloani perjantaina. Kaiken piti olla erittäin ookoo, mutta jostain syystä eräs oli taas käsittänyt, että minulla olisi tänään niin kiireinen päivä, että ehtisin paikalle vain lyhyeksi hetkeksi. Olin nimenomaan raivannut kalenteristani tilaa perjantaille tätä vierailua varten, jotta olisimme voineet saada asiat edes jotenkin kuntoon. Pari viikkoa sittenhän äiti vietti mykkäkoulua, koska en ole huomioinut häntä tarpeeksi. Se on osittain totta, mutta asia ei tule kuntoon, jos toinen ei kykene keskustelemaan asiasta vaan vain mököttää ja keksii lisää vaivoja itselleen.
Ja juu, en olisi edes lähtenyt, jos olisin tiennyt äidin mielentilasta. Hän kun ei suostunut vastaamaan puhelimeen kahteen tuntiin, ja pelkäsin jälleen hänen saaneen jonkin sairauskohtauksen, joten lähdin matkaan.
Metrossa sain sitten hysteerisen mammani langan päähän. Pikkuhiljaa alkaa tämä hyysääminen riittää. Mutta ei kukaan muukaan hänestä huolehdi.