Mun olisi aika opetella bloggaamaan silloin, kun rauta on kuumaa. Viimeisen kuukauden aikana rauta vaan tuntui kiehuvan niin pahasti yli, ettei töiden ulkopuolella kirjoittelusta meinannut tulla mitään. Siispä nytkin bloggaan töistä, kun tuli hieman luppoaikaa.

Tämä saattaa olla viimeinen työpäiväni Suomen Tietotoimistossa. Kesäsopimus päättyy, ja syksy näyttää hiljaisemmalta aikoihin. Ihan seinään ei haluaisi yli neljän vuoden työsuhdetta pysäyttää. Katsotaan nyt, mitä tässä keksii (muutama mielenkiintoinen uusi suunnitelma on), mutta ainakin on aikaa ontille. Osaanko käyttää aikani siihen, onkin sitten toinen juttu. Valmistumisen jälkeen työnhaku pitää joka tapauksessa pyöräyttää muutamaa vaihdetta suuremmalle.

Veikkaan, että töistä irtautuminen tekee mulle melkoisen hyvää. On tullut jopa meikäläisen mittapuulla pikkuisen addiktoiduttua liikaa urheilu-uutisiin. Eikä niistä kotona rötväämällä irti pääsisi, joten mennään saman tien Islantiin, johon Maija jo toissa perjantaina ehtikin. Hartia-niska-selkä-osasto odottaa malttamattomana kuumien lähteiden taikavoimaa.

Viime viikot ovat olleet siis työntäyteisiä. Väliin on mahtunut muikeita kulttuurikokemuksia (Smedsin Tuntematon, Taiteiden yön Cantiksen ja Ismo Alangon "Kolmatta linjaa" ja KäPa-Viikingit hyisellä Käpylän pallokentällä), mutta töissäkin on tullut kiireistä (viisi viimeistä viikonloppua kiinni) huolimatta nautiskeltua.

Suomi-Ruotsi-yleisurheilumaaottelun tunnelma hämmensi. Ruotsin kaataminen sykähdyttää, vaikka tulostaso on kaukana eurooppalaisestakin kärjestä. Suomi-Saksa-maaottelun katsoin puolestaan porukalla kotona. Olisihan se pitänyt Stadikalla nähdä, mutta tällä kertaa tuli olo, ettei jaksa sitä ottelun jälkeistä haastatteluruljanssia. Sai kiskoa kaljaakin huipputunnelman päälle.

Ja sitä sai futiskiintiötä jo täyteen päävalmentaja Baxterin ja Saksan koutsi Löwin jututtamisen jälkeen. Rohkaistuinpa tekemään vielä saksalaisfanien videohaastattelun auf Deutsch. Siitäkin tuli kehuja, mutta "yllättäen" ei vakkari- tai edes määräaikaissopimustarjousta.

Kuukauden outo: juttukeikka Messukeskuksen EM-aerobiciin. Yhteensä 8 h diskojumputuksen kuuntelua ja neonkelta/sini/lilahaalareihin pukeutuneiden kaljujen jumppaavien ranskalaisten kummastelua. Onneksi vain lajiväki todisti tätä pervoilua, katsojia ei kisoihin eksynyt.

Kuukauden antikliimaksi: rauhaisista koti-illoista ei ollut töiden jälkeen viime viikolla tietoa, kun appiukko tunki aluksi päiväksi ja lopulta kuudeksi päiväksi kämpille. Herran sotkuja tuli sitten siivottua eilisilta, jolloin sain hänet lopulta häädettyä Islannin matkalle pakkaamisen verukkeella. Ja pakkaaminenhan venyi sitten puoli neljään. Työt alkoivat aamukasilta. Taidanpa hakea kahvia.

Reykjavik, here I come! Huomenna hääpäiväkin, joten ou jea :)