Viikonloppuna pääsin testaamaan laulun sovitustaitojani, kun esitimme duoversiomme Värttinän "Morsiamesta" serkkuni häissä. Esityksemme sai tädit kyyneliin, ja päivä onnistui muutenkin karmeasta säästä huolimatta. Mitä nyt pappi vaikutti hieman hajamieliseltä. Myös kasteen saanut hääparin tytär Veera Vilhelmiina valloitti sydämiä.

Lisää sovittelua oli vuorossa tiistai-iltana, kun aloimme trion kanssa valmistautua Veteraanipäivän esitykseen itkettämään lisää setiä ja tätejä Maanmittauslaitoksella. Musisointi meiltä luonnistuu, mutta voisiko joku keksiä triollemme nimen? Päivän lintuaiheiset ehdotukset Tavi, Pähkinähakki ja Ankka eivät ottaneet tuulta alleen. Entäs ajankohtainen Uivelo? ;)

Itketystä ehdin suorittaa jo tänään, kun saavuin koulun portfoliokurssin tunnille kaksi tuntia myöhässä Naisten futisliigainfon takia. Tunnilla käsiteltiin kirjoittamiamme elämäntarinoita, ja toista tuntia jatkuneen paatosluennan jälkeen naishenkilöiden kyynelkanavat aukenivat sopivasti meikäläisen tarinoinnin kohdalla.

Tähän paatosteluun kesken tultuani en oikein tunnekuohua aluksi käsittänyt. Etenkin, kun sain 18 vuoden koulussaolon jälkeen ensimmäistä kertaa opettajankin kyyneliin. Tekstissä ura- ja kuoromuisteloiden lisäksi lähinnä kehuin Maijaa ja avioliittoamme, täysin ansiosta. Teksti oli kielellisesti kökkötraktori, mutta siitä saamani palaute sai kyllä hyvälle tuulelle.

Huomenna ei itketä, vaan painitaan opiskelijakuntamme Helgan salibandycupin voitosta. FC Richard Dean Anderson on valmiina, MacGyver-maalilaulu raikukoon kirkkaana Hakaniemen areenalla.