Reilun kolmen viikon blogitaukoni päättyy vuodatukseen ennen ensimmäisen viikonloppuvapaan alkamista sitten juhannuksen. Kieltämättä tilinauha on hymyillyt näiden noin 30 tähän asti kesällä tekemieni iltavuorojen ansiosta. Saatavilla olleet vapaa-ajat ovat ajelehtineet liian usein hukkaan.

Vaikka onhan heinäkuu ollut toistaiseksi ihan nautittava. Pulkonkosken piipahduksen huipensi vierailu appiukon veljen hulppealla kesämökillä. Rantasaunanäkymää Kallavedelle voisi luonnehtia hiekkarantoineen täydelliseksi. Pulkolla sen sijaan pihalle kannettiin kahdeksan kuorma-autolavallista irtomaata pihan kunnostamiseksi. Saa nähdä, kauanko maat tukkivat talon ovelle vievän polun.

Toissaviikon tapaan vietin "viikonloppuni" viimekin viikolla tiistaista torstaihin, kun toimisto kutsui jutturuuhkaansa perjantaista sunnuntaihin.Wimbledonin viiden erän trillerifinaalista hurmaantuneena tennistä on tullut itsekin pelattua aiempia vuosia enemmän. Kuvittelin jo kehitystä tapahtuneen, kun päihitin Jaakon - tosin vain nelinpelissä Lauri parinani ja Kosti Jaakon parina. Kaksinpelissä tulikin sitten kuokkaan, tosin Jaakon syötön takkuiltua vain 3-6, 5-7.

Jaakko malttaa puolustaa, minä jaksan hyökätä vielä n. 15 vuoden tappioputken jälkeenkin. Amatöörinä hyökkäykset tuppaavat vain epäonnistumaan useammin kuin tarpeeksi.

Viime perjantaina pääsin jo nautiskelemaan sentään vapaasta illasta, ja suunnitelmana oli kuunnella Iron Maidenin stadikkakeikkaa kallioilla Maijan ja Jaakon kanssa. Lopulta vaimo ja bestman fiilistelivätkin kallioilla kahdestaan. Minä pääsin porttien sisäpuolelle.

Ja olihan rautaneitsyt vireessä. Viisikymppiset brittiäijät saivat 44 000 hullua suomalaista palvomaan ja kiljumaan Fear of the Darkin tahtiin. Vaikka paikkani oli katsomon takakulmassa, en jäänyt hirveästi Bruce Dickinsonille äänenvoimakkuudessani. Brucea auttoi loistava äänentoisto, minä jouduin vinkumaan ilman. Mutta todella vavahduttava kokemus kaikin puolin!

Iron Maidenin lipuista täytyy kiittää Annea ja kaveriaan Jussia, jonka sairastuneen tyttöystävä Heidin lipun sain ostettua. Annen ja Tomin suuri hetki koittaa lauantaina, kun Jollaksessa juhlitaan häitä hyvässä helteessä. Kävimme nelistään pariskuntaillallisella viikko sitten. Vieläkään ei ole nälkä.

Edessä on siis juhlantäyteinen viikonloppu, kun kummipojallammekin tulee 1. vuosi mittariin. Maanantaina sitten takaisin toimistolla takomaan Peking-ennakoita...