Tulipa sitten pidettyä kertaheitolla taukoa blogista viikon verran. Päivittäminen juolahteli mielessä pitkin viikkoa, mutta tekstin tuottaminen alkoi tuntua vasta nyt mielekkäältä. Kuten suurilla taiteilijoilla, hehheh, luovuus tai nyt edes jonkinlainen bloggaus kukkii vain rasituksen alla. Tänään oli piiitkä opiskelupäivä.

Viikko alkoi jälleen päämäärättömällä haahuilulla, vaikka opinnäytetyöhöni sainkin lähdekirjallisuutta hommattua. Kalevalan päivänä sai sentään siivottua perjantain kekkereitä varten. Skuuppi sai samaksi iltapäiväksi järjestetyksi jousiammuntaa, josta en jostain kumman syystä innostunut ampumapaikallakaan. Surkea ammunta korosti jokseenkin välinpitämätöntä oloani.

Perjantai nosti fiilingin välittömästi kattoon. Karkauspäivän kekkereissämme väkeä oli kuin pipoa, ja oikein mukavia päähineitä olivatkin. Nyyttäripöytä notkui, vaikkemme itse tehneet kuin boolin ja salaatin. Ilta sujui omalta kohdaltani perushauskasti boolin, pöytälätkän, boolin, pokerin ja boolin parissa. Jälkikäteen ajateltuna eniten nautin Oiva-herran seurasta. Pöytälätkä, kitara, tennispallot, kumiankat ja punainen leikkichevrolet kiinnostivat kovasti kaksivuotiasta, ja oli mukavaa leikkiä itsekin mukana. Kyllä Oivasta ihan äijä tulee, sen verran innokkaasti hän ryntäsi tutkimaan kaverin tuolille jättämää täyttä oluttölkkiä... ;) Vaikka se bissen kittaaminen siinä vaiheessa olikin hieman epäkohteliasta..

Ylipäänsä uskomattoman hyvin ja pitkään pikkukaverit, Oiva, ja jo tuettuna seisova seitsenkuinen Iivo, jaksoivat touhuta, vaikka väkeä lappasi yhä enemmän sisään..

Lauantaina nautin toimitusvuoron tuomasta muhkeasta iltalisästä. Yhdelle jaksoi vielä seuraksi vääntäytyä vuoron jälkeen kuolemanväsyneenä. Se kostautui sitten sunnuntaina ankarana koomauksena. No, tulipa väijyttyä hiihtoa teeveestä lapsuuden ajan teevee-viikonloppujen tyyliin.

Maanantaina olisi sitten kuulunut olla taas täysin elämäänsä kyllästynyt, etenkin kun suuntasin koululle koulutusohjelmamme johdon ja opiskelijoiden yhteiseen seminaariin jo puoli ysiksi. Sitä heltyi väsyneenä pyyntöön kirjoittaa seminaarin pöytäkirjakin. Kun on velttoillut koulussa pari kuukautta, riitti jotenkin kummasti viikonlopusta huolimatta virtaa paahtaa koulussa 11 tuntia. Kansainvälisen yritystoiminnan tenttiin lukukin oli kummallisen vaivatonta, ellei sekoilua tulostimien kanssa kurssimateriaaleja tulostaessa huomioida. Jotenkin tuntui siltä, että myös itse tentti onnistui. Tämän sanottuani hylsyn todennäköisyys kuitenkin kasvaa.

Erinäisten koulutusasioiden selviäminen aamun seminaarissa valoi uskoa, että sitä voisi tänä vuonna oikeasti valmistua. Kun saisi ontin käyntiin, voisi ehkä rouva Auramieskin innostua taas opiskelusta. Enkä ilkeile, vaan haluan rehellisesti potkia vaimoa pepulle. Okei, tiedän, mitä nyt ajattelette, ajatelkaa vaan..

Huomenna ont-suunnitelmaa kasaan, kun kerran saan kuukausittaisen opintopalkkani. Neljän tuen palautus ennen kuun loppua kalvaa mieltä, muuten kaikki on hyvin. Ja tällä viikolla saatan saada oikein hyviä isoja uutisia. Sitten vielä lottovoitto, niin ei paremmin voisi olla.