Se olikin liian uskomatonta ollakseen totta. Ja vaikka kukaan ei sitä myönnäkään, tsaaria ei loukata eikä hänestä levitellä (vääriä) huhuja ilman seuraamuksia.

Kun Venäjällä valtapolitiikka kaataa lehtiä, Suomessa media kaataa valtapolitiikkoja. Medialla on maassamme niin paljon valtaa, että itseänikin huimaa olla siinä mukana.

Vaikka Ike ja Putin urheilumiehiä ovatkin, voi urheilutoimituksessa työskennellä melko rauhassa verrattuna skuuppeja janoaviin juoru- (tai politiikan) toimittajiin. Jos joku urheilijoista on oikeasti tyrinyt esim. Karalahden tapaan, tartun toki mahdollisuuksieni mukaan aiheeseen. Mutta mittasuhteiden on oltava hallussa: minua iljettäisi loata jonkun ihmisen elämä retostelemalla joillakin pervoiluilla. Mutta painotan vielä: jos pervoilu sisältää rikoksen, uutiskynnys ylittyy.

Kaiken pilipalin ja kevättä rinnoissa -lööppien päälle löytyy tilausta myös vakavasti otettavalle journalismille. Vietin perjantai- ja lauantaipäiväni Journalistiliiton järjestämässä Sukupolvet kohtaavat - osaaminen käyttöön -seminaarissa Vuosaaressa. Seminaari onnistui mielestäni sisällöltään, vaikka keskustelu eksyikin usein harhapoluille. Näin moni tärkeä aihe käsiteltiin pintaa raapaisten. Paikalla oli enimmäkseen nuoria freelance-toimittajia ja opiskelijoita, joten nuorten toimittajien pulmat pätkätöiden, epävarman tulevaisuuden ja suorituspaineiden suhteen puhuttivat eniten.

Sain keskusteluista paljon vinkkejä opintojen jälkeiseen aikaan, vaikken itse paljon keskusteluun osallistunutkaan. Päätin muun muassa liittyä journalistien työttömyyskassaan.

Journalismin viihteellisyys nousi esiin lauantain paneelikeskustelussa. Tampereen yliopistossa kandiaan Kaleva-lehden klikatuimmista uutisista tehnyt nuori kaveri kertoi, ettei 100 klikatuimman uutisen joukossa ollut yhtään politiikan uutista. Paikalliset onnettomuudet kattoivat kaksi kolmannesta ja kummallisuudet yhden kolmanneksen. Klikatuin uutinen kuului jotakuinkin "Karva-auton karvat hulmuavat tuulessa".

Klikatuimmuudella ei kuitenkaan kyetä päättelemään sitä, mitä ihmiset haluavat lehdestään lukea. Totta kai huomiota herättävät hullutukset luetaan ja kummastellaan, mutta lehden täydeltä valmiiksi pureskeltua pelleilyä meistä tuskin kukaan haluaa sanomalehteensä.

Medialla alkaa olla sen verran mahtia, että seminaarikollegaa lainaten "ison lehden päätoimittajaa voi verrata kakkosluokan ministeriin". Samainen kollega huomautti, että olisi jo aika julkistaa joidenkin päätoimittajien rasvaisia tekstareita puputytöille. Kyllä heitäkin on oikeus riepotella, julkisia eläimiä kun ovat.

Tekstarikohut sinänsä istuvat Nokialandian maailmankuvaan mainiosti. Jenkeissä kunnon kohuun tarvitaan Watergate, täällä kysymykset puutarhanhoidosta.

Toivottavasti liitto uusii seminaarinsa lähitulevaisuudessa. Hotelli Rantapuiston ruoat rulettivat ja kesää varten sain paljon rohkaisua kriittisten juttujen tekoon. Kyllä, niitä voidaan tehdä myös urheilutoimituksessa. Suomessa ei liene sellaisia tabuja ravisteltavaksi, millä STT jouduttaisiin "tilapäisesti lopettamaan". Hiihtoliitto älähti toimistolle dopingkohusta 10 vuotta sitten, olisiko nyt aika näpäyttää maamme muita johtavia liittoja?