Blogihiljaisuus sujui "yllättäen" helposti ontin rustaamisen ajan. Facebook-addiktioni sen sijaan paheni, minkä monet saivat tuta. Playont-parran, ja erityisesti viiksien kasvattaminen ennaltaehkäisi tehokkaasti lopputyön kanssa vätystelyä. Vaimon ilme oli keskiviikkona näkemisen arvoinen, kun karvareuhkaäijän sijaan espoolaisessa ostoskeskuksessa vastaan käveli siloposki, ja -leuka. Partaa ei nimittäin ole tullut kokonaan muutamaan vuoteen ajettua. Saa nähdä, kuinka paljon loppuillan "kaunis poika" -kommentit minua pysyvästi traumatisoivat. Parta on kaikesta huolimatta kasvamassa takaisin.
Koulukiireiden vähetessä voin vaalisloganmaisesti todeta, että jatkossa pitäisi olla aikaa ihmisille. Töitäkin on sen verran satunnaisesti tarjolla, ettei täältä kotikonnuilta ole varaa karata hirveän kauaksi lomailemaan. Hulppeaa Islannin-seikkailua voi muistella räntäsateessa.
Sen verran taipuvainen olen tekemään bloggauksistani yhteenvetoja, että varastanpa yhden meemin käyttööni. Kiitosta vaan edelliselle meemaajalle:
Kymmenen vuotta sitten, 1998:
1. Syksyn ehdoton kohokohta oli Cantores Minores -poikakuoron kiertue Yhdysvaltoihin. Vuosi aikaisemmin minulta oli jäänyt äänenmurroksen takia väliin matka Japaniin, joten jenkkilään halusin todella mukaan. Mahduinkin matkaryhmään viimeisten bassojen joukossa yhtenä nuorimmista miesäänistä.Silloin voin todella sanoa ihailleeni amerikkalaista meininkiä, mutta ihailu on viime vuosina kokenut täyskäännöksen, eikä pelkästään Bushin takia. Hirveää hinkua ei paluulle Yhdysvaltoihin ole.
Ensimmäisellä Cantis-matkallani 1993 kiersimme Yhdysvaltain itärannikkoa. Nyt edistimme ilmastonmuutosta autuaan tietämättöminä reippaammin. Bussiköröttelyn sijaan lensimme New Yorkista Washingtoniin, sieltä Charlestoniin, Las Vegasiin (jossa esiintymisen sijaan yövyimme ja hoilasimme mormonikylä St. Georgessa), Phoenixiin, San Fransiscoon ja takaisin itään Ohion Painesvilleen.
2. Kun on kahden ja puolen viikon sisään nähnyt Valkoisen Talon, Grand Canyonin, Vegasin suihkulähteet ja kasinot, Friscon Golden gate -sillan ja yöpynyt mormoniperheessä, voi paluu vuosaarelaiselle ysiluokalle tuntua ankealta. Ja juu, sitähän se olikin. Itse opiskelusta ei enää paljoakaan muista, mutta välituntien footbag-rinki kasvoi joskus yli kymmenenkin pelaajan kokoiseksi.
3. Yläasteaika ei ollut ruusuilla tanssimista poikakuorossa laulavalle rillipäiselle finninaamalle, joka vielä kehtaa saada kiitettäviä arvosanoja kokeesta kuin kokeesta. Kun kiusaamista oli kestänyt ysiluokalle asti, kesti sitä vielä yhden vuoden. Keväällä 99 luokkaan alkoi viime metreillä syntyä jopa jonkinlaista yhteishenkeä. Kivoina juttuina mieleen jäivät luokkaristeily Tukholmaan sekä äidinkielen loppuprojekti, luokanvalvojastamme kertova poikien horrorparodialyhytelokuva, jossa esitin toimittajaa. Se ei ollut tuulesta temmattu rooli, sillä urasuuntaukseni oli selvillä jo ala-asteelta. Opinto-ohjaaja suositteli minulle hakua Kallion lukioon, ja sinne pääsy aikaansai tien, jota tallaan nyt.
Viisi vuotta sitten, 2003:
1. Vuotta voisi kutsua kohtalaisen ristiriitaiseksi. Ensimmäinen puolisko oli yhtä helvettiä, mutta onneksi kiirastuli Santahaminan kranaatinheitinkomppaniassa kesti vain kuusi kuukautta. Helpotusta rääkkiin toivat lukuisat harjoitusvapaaillat kuorotreeneihin sekä kuukauden äksönistä sivussa pitänyt jalkapohjan rasitusmurtuma. Armeijasta sain ansaitusti elämäni heikoimman todistuksen, vaikka ääliömäisiä ohjeita kuuliaasti tottelinkin.
2. Armeijan loppusodastakin siivusin ensimmäisen päivän pois Helsingin yliopiston viestinnän laitoksen pääsykokeiden takia. Koekirjaa tuli luettua jalkamurtuman takia melkoisesti, mutta teoriaoppi ei kalloon tarttunut. Kysymystulvasta typertyneenä palautin elämäni ensimmäistä kertaa koepaperi tyhjänä takaisin.
En kuitenkaan jäänyt syksyllä vain R-kioskin tiskin taakse hymyilemään. Hain ja pääsin urheilujournalismilinjalle Helsingin Evankeliseen Opistoon aivan naapuriimme Kalliossa. Ei siellä paljoa vuoden aikana opiskeltu, mutta hauskaa pidettiin sitäkin enemmän. Uran kannalta kenties lukiovalintaakin tärkeämpi ratkaisu. Talvella pääsimme selostamaan radioon jääkiekon nuorten MM-kisoja, joten eräs unelmani toteutui aikaisemmin kuin oli ehkä tarpeen. (Suomen voittaman pronssipelin selostus on silti yhä C-kasetilla tallessa:). Keväällä jatkoimme koko koulun radioprojektilla, mutta vuoden huipensi työharjoittelu STT:n urheilutoimitukseen. Kenkäni on yhä oven välissä, johon sen keväällä 04 tungin.
3. Asuin toista vuotta Maijan kanssa Kalliossa. Armeijan säröt paikattuamme yhteinen arki alkoi tuntua kerrassaan mainiolta.
Kolme vuotta sitten, 2005:
1. Aloitin toimittajaopinnot Heliassa tulevia talouskursseja jo valmiiksi kammoten. Vuosi 2005 toimittaja- ja assistenttiopiskelijat oli vielä piilotettu Oulunkylään opiskelemaan, ennen kuin Helia-talo laajeni hulppeaksi Pasilassa.
2. Vuosi alkoi kihlajaisilla, joissa kävi illan aikana enemmän vieraita kuin kaksiossamme on neliöitä (52). Teimme kekkereihin neljä sacher-kakkua, joista epäonnistunut maistui parhaalta, koska sen päällä oli kaksikertainen määrä sulatettua suklaata. Keväällä teimme mainion matkan Lontooseen ja Edinburghiin.
3. Lopetin Cantiksessa yhdessä eläkkeelle siirtyneen kuoronjohtajamme kanssa jouluna 2004. Puoli vuotta kykenin elämään kuorotta. Syksyllä muutaman sattuman seurauksena hain ja pääsin Kampin Lauluun, ja saman tien kuoron 15-vuotisjuhlakeikalle tykittämään epämääräisiä nykymusiikkiteoksia. Olen ilmeisesti yhä kuoron nuorin laulaja, mutta vain iältäni, en mieleltäni. Hauskaa siis on piisannut.
Vuosi sitten, 2007:
1. Kerrankin on helppo valita kolme selkeää teemaa vuodelle. Ja listan kärjessä on tietysti 220907. Kiitos vielä kaikille Lammassaaren häätunnelmasta kanssamme nauttineille. Toki niillekin, jotka eivät nauttineet, jos heitä joukossamme oli.:) Hääteemaan kuuluu myös häämatka Italiaan. Samanlaista elämysten täyteistä kuukautta en kokene koskaan.
2. Niin, jotenkin sitä sai itsensä revittyä häävuonna myös ainejärjestönsä puheenjohtajaksi. Pikkaisen kylmäsi aloittaa lähes ainoana vanhana hallituslaisena, mutta saimme kasattua uskomattoman hienon Skuuppi-neuvoston, jonka jäljiltä kaikki pelot Skuuppi ry:n näivettymisestä on voitu unohtaa. Noin vaatimattomasti muotoiltuna.
3. Ettei vaan olisi jäänyt kalenteriin tyhjää, tykitin koko kevään lisäksi koulumme uudistuneen opiskelijalehden H2:n päätoimittajana. Enpä olisi sellaistakaan kuvitellut osaavani, mutta hyvä toimitustiimi pelasti tässäkin tapauksessa kasvoni. Lehteä julkaisseen opiskelijakuntamme vastaavan pt:n kanssa oli mennä kyllä hermot, kun herra lähettää kokoomuspropagandaisen juttunsa mulle lehden painoonmenoiltana klo 22. Juttu piti hieman siistiä, enkä voinut tehdä sitä itse, koska nettimme ei toiminut sijaiskämpässä, jossa olimme vesivahinkoa evakossa. Puhelimessa sitten käskytin loppuillan häntä muuttamaan omaa juttuaan ja lähettämään koko lehden painoon.
Tähän mennessä tänä vuonna:
1. Töitä, enemmän kuin koskaan aiemmin. Palkan kannalta hyvä asia, mutta nykyisen työn mielekkyys ei ole entisellä tasollaan. Sitä kun kovin haluaisi tekstin ääreltä ääneen. Tämän lisärohkaisuina toimivat koulun tv- ja radiokurssit Vierumäellä, jossa pääsin muun muassa idolini kannusti minua alalla ääneni kanssa. Voisiko joku luovuttaa siis vakituisen tv/radio-urheilutoimittajapaikkansa minulle? :)
2. Opinnäytetyö, ontti, oppari, mikälie. Prosessi käynnissä tammikuusta toukokuun pienellä liekillä, täysin jäissä kesällä ja täysin liekeissä loka-marraskuussa. Onneksi ont on melkein takana.
3. Lomailun optimointia: kaupunkivisiitti Pietariin keväällä ja luontokummasteluelämysmatka Islantiin syyskuussa. Hääpäivänä Fresitaa kuumassa lähteessä. Ihan jeesh.
Eilen:
1. Nukuin todella myöhään, ajoin ont-partani ja söin aamiaiseksi Hese-aterian matkalla Leppävaaraan,
2. jossa tapasin karvatonta naamaani äimistelleen vaimoni. Espooseen jouduimme, koska serkkuni asuu siellä perheineen, ja menimme morjenstamaan toista kummipoikaamme. Iltapäivä sujui leppoisasti leikkien, vaikka sainkin kömpelyyttäni pikkuherran itkeä päräyttämään kerran oikein kunnolla. Muuten seitsenkuinen kaveri vain virnuili herttaisesti ja tuhisi miehekkäästi. Kunnon äijä siitä tulee, niin kuin isästäänkin.
3. Matkalla kotiin kävin tulostamassa opinnäytetyöni työpaikallani esimieheni luettavaksi. En kehdannut jättää Maijaa ulos tuuleen odottamaan, joten hän pääsi neuloskelemaan toimistolle, jossa kollega luukutti suomalaisen oopperatähden levyttämiä ikivihreitä (ikivirheitä?), kuten Jos vielä oot vapaa. Täysin normaalia toimintaa urheilutoimituksessa. "Emmehän me ole mitään fakki-idiootteja", kollega tokaisi lähtiessämme.
Tänään:
1. Heräsin vaimon työpuheluun seitsemältä pelottavan ylivirkeänä. Lunta ei ollutkaan vielä tullut, joten astelin harmauteen poistattamaan luomia molemmista sääristäni. Operaatio sujui mallikkaasti.
2. Kirjoitin tätä bloggausta kolmatta tuntia, kun kerrankin oli aikaa...
3. Menen Kampin Laulun treeneihin poikkeuksellisesti Oopperalle, jossa kasaamme sunnuntain keikkasettimme kuntoon. Sohvaa, sohvaa, sohvaa....on kohtu!
Huomenna:
1. Kalenteri näyttää tyhjältä. Tavoitteena on kuitenkin ainakin aloittaa kirjoittaa viimeistä rästitehtävää koululleni.
2. Menisin pelaamaan sählyä, jos jaloissani ei olisi tikkejä. Sen sijaan todennäköisesti suunnittelen lauantain illanvieton ruokalistaa.
3. Käyn mummolla, jos ehdin. Jos en ehdi, niin ainakin soitan.
Ensi vuonna, 2009:
1. Metsästän alani töitä kuin riivattu.
2. Teen alani töitä kuin riivattu.
3. Lukuisia kymysysmerkkejä. Matkailua, mutta millä rahoilla? Asumista oman (siis pankin tai vuokraisännän) vaiko yhä appiukon katon alla?
Viikset saattavat ainakin tulla jälleen ulos ihohuokosistaan, jos Maijan G ei näytä keväällä valmistuvan.
Kommentit