Viimeisten viikkojen aikana itsetuntoni on saanut pullistella erilaisten onnistumisten ansiosta. Toissa viikonlopun kokkausiltamat menivät jotakuinkin nappiin, sohva oli mainio kohtu Kampin keikalla ja ont, se on viimein kansissa.

Hymyssä suin on saanut astella muutenkin, vaikka lähes puolen metrin hanget sulivat Kallion kaduilta lähes yhtä nopeasti kuin olivat alas sataneet. Pikkujouluissa tuli humpattua niin meillä kuin muuallakin, ja sekä 3- että 25-vuotissynttäreillä oli rattoisaa. Työkeikat olivat koomisia Matti Kyllösen tyhjänhehkutuksesta Amin Asikaisen nyrkkeilyä seuranneiden katsojien tunteenpurkauksiin.

Opiskelut on nyt sitten todellakin opiskeltu. Kielitaitoa on toki hyvä pitää jotenkin yllä jatkossakin, mutta muihin pakkopulliin en aio palata. Haasteita riittää töissä, itse asiassa jo niiden saamisessa. Siitä en ehtinyt murehtia, kun oli aika (ja vihdoin aikaa) pestä pyykkiä.

Pesukoneemme on vikuroinut jo tovin. Täydellisenä tekniikkatomppelina en ole voinut kuin ihmetellä, miksi kone on jättänyt pyykit kerta toisensa jälkeen litimäriksi. Vaimo vinkkasi "Mies hoitaa kotia" -kirjastani, jonka hän oli onnekseen hankkinut minulle taannoin. "Yllättäen" jo kirjan 1. ohje toi ratkaisun: "tyhjennä nukkasihti". Mikäs se on?

Ja juu, sitä ei oltu toviin tyhjennetty.

Kun sihti suostui lopulta irtoamaan, näky ja haju muistuttivat jossain määrin kuollutta rottaa. Hiirulainen ei sentään ollut päässyt koneeseen, mutta sen sijaan kaksi pesupähkinäpussia oli luiskahtanut pesurummun ulkopuolelle ja sieltä sihdin tukkeeksi.

Pesukoneen omistajat, jos haluatte välttyä kokemiltani traumoilta sihtiä puhdistaessani, tarkistakaa sihtinne. Olen tosissani.