Ilmassa on talven ja lopputyön aiheenmuutoksen tuntua. Kun olen päivän verran katsellut Maijan intoilua uutta gradunsa aihetta kohtaan, on omankin lopputyön viilaaminen tuntunut mielekkäältä. Mutta en ole edes avannut suunnitelmani edellistä versiota, jota siis pitäisi vielä hioa. Muun muassa tutkimuskysymyksen pitäisi siis olla, öö..kysymys.

Pikkaisen pitää purnata, kun työ ei edisty. Tehtävänämme on siis väsätä toimittajaopintojemme päätteeksi opinnäytetyö, jonka minun mielestäni pitäisi kertoa siitä, mitä olemme Haaga-Heliassa neljän vuoden aikana oppineet. Jostain syystä meidänkin on silti tehtävä jonkin sortin tutkimusta. Kuulostan varmaan monen mielestä nyt hieman lapselliselta, mutta plääh. Menin kouluun hakemaan toimittajan ammattiani vastaavan tutkinnon, mutta tutkijaksi, ei edes tutkivaksi toimittajaksi, minusta ei ole. Tähtäimessä on edelleenkin urheiluselostaminen ja -toimittaminen, ei skandaalien tai jymyjuttujen paljastaminen kuukausien taustatyön jälkeen.

ONT-aiheeni on sinänsä kiinnostava, joten ehkä pitäisi vaan ryhtyä rääpimään sivuja kasaan, kun gradun kokoista ei siitä kuitenkaan tarvitse tehdä. Vertailen STT:n, Hesarin ja Aamulehden juttuja helsinkiläisten (HIFK ja Jokerit) ja tamperelaisten seurojen (Ilves ja Tappara) välisistä otteluista jääkiekon SM-liigassa kuluvalla kevätkaudella. Kipinän aiheeseen sain lähinnä siitä, että STT:n urheilujutut etenkin Tampereelta ovat olleet järjestäen aika luokattomia viime aikoina. Näkökulmien raikkaus, luettavuus ja kiinnostavuus ovat unohtuneet arvoisalta avustajaltamme täysin.

Teen onttini toimeksiantona STT:lle, joten sikäli homma eroaa perinteisen tutkimuksen teosta. Pyrin ontillani näyttämään todeksi, että STT:n jääkiekkoselostuskirjoittaminen on jämähtänyt paikoin todella kauas nykyjournalismista (kun ne maalintekijöiden ja torjuntojen luetteloiminen löytyvät jo tuloksista, prkl...).

Mitä olen vertaavaa aineistoa katsellut, ei Hesarilla tai Aamulehdelläkään ole hirveästi hurraamista. Parempia esimerkkejä ja tapoja lukijan kiinnostuksen herättämiseksi on kylläkin havaittavissa ästeeteehen verrattuna. Todellinen rohkeus kuitenkin puuttuu, jotta 1500-2000 merkin pläjäykset havahduttaisivat muutkin kuin kyseisten joukkueiden kannattajat silmäilemään juttua. Lisää outouksia, taustaselvityksiä, pirteitä vertauksia, uusia sanoja/sanontoja ja UUTISIA kiitooos.

Useat STT:n avustajat ovat melko iäkkäitä. Heille on koetettu takoa päähän, että verkkojournalismin aikakaudella jutut hukkuvat bittiavaruuteen ilman luovaa särmää melko pikaisesti. Mutta ei niistä vanhoista kirjoitustavoista hevillä irti päästetä, eikä firmalla ole varaa korvata sotaratsuja tuoreemmilla, terävimmillä kynillä. Ja kun veteraanit tekevät juttunsa vielä säälittävän pienillä korvauksilla, ei motivaatiota oman kynänjälkensä terävöittämiseen luonnollisesti löydy. Kirjoitellaan ympäripyöreitä ilman sen suurempaa uutiskärkeä ja kiiruhdetaan kotiin saunomaan...


Toisaalta, mikä minä olen vaatimaan tehokkaampaa työskentelyä ja taustoitusta nykyavustajiltamme, kun itseänikään ei tutkivan journalismin tekeminen innosta? Kai pitäisi vaan väkisin innostaa itseni. Kyllähän se taustojen penkominen on välillä kivaa, mutta ei kokonaisen ontin edestä. Eikä ainakaan miettien, mitä tutkimusmenetelmiä käyttää. Tieteelliset termit eivät ole mun juttu, yliopisto-opiskelu kuuluu siitä kiinnostuneille. Toisaalta, ei myöskään nappaa, kun eräs pitkälle yliopistotasolla itsensä kouluttanut journalismin opettajamme pitää meitä puheidensa perusteella lastentarhalaisina tai korkeintaan "pikkutoimittajina". Huuh, kylmiä väreitä.


Nyt kun saisi sitten vuodatettua tätä blogin lisäksi myös ont-ohjaajalle ihan kirjallisena versiona. Kun huomenna pitäisi keskustella uudesta suunnitelmastani, joka on siis vielä päässäni. On tää vaikeaa...