Aatonaatto, a.k.a. paniikkipäivä. Olisihan sinne Stockalle voinut mennä muulloinkin kuin neljän jälkeen päivää ennen joulua. Tunnelma oli muuttumassa jopa hieman väkivaltaiseksi, joten evakuoiduin nopeasti.

Tänäkään jouluna ei tullut venyttyä täydellisyyteen lahjomisessa, vaikka kaikenlaista hassua tulikin löydettyä. Itse olin saada melkoisen lahjan, kun entisen kouluni kuoron johtaja, ilmeisesti Tapani Kansan kaveri, pyysi minua My Habit's Peoplen euroviisukarsintabiisin taustakuoroon. Jouduin kieltäytymään aikataulusyistä, muuten tämä täky olisi täytynyt kokea.

Joulun tunnelmaan pääsin jo etukäteen mummolla. Tauno Palo -kalenteri ensi vuodelle osui lahjana melkoisen nappiin, onhan kyseessä 93-vuotiaan mummoni unelmien mies. Ilta eteni vanhemman serkun lapsille ilveillessä. Toinen kummipoikamme osoittaa 8 kk iässä jo pontevia toiveita kävelemisestä. Ensi vuonna sitten...

Nyt on nuhainen olo. Kai tästä sairastelusta on tulemassa minulle jouluperinne. Aattoilta saa silti tulla, finrexiniä kehiin vaan.