Miten niin helmikuu on muka lyhyin kuukausi? Joulu on jo ehtinyt kompastella oven ylitse, ennen kuin on ehtinyt kunnolla edes ajatella asiaa. Veikkauksen kalenteriluukkujakin on joutunut raaputtamaan neljä kerrallaan, kun ei ole pysynyt perässä.

Hässäkkää on kieltämättä riittänyt. Reilun viikon sisään olin suostunut huomaamattani kahdeksaan työkeikkaan, joiden ansiosta tosin voin syödä myös tammikuussa. On tullut juhlittua koulun pikkujouluja, itsenäisyyttä, toimittajuutta ja hieman jo valmistumistakin, vaikka jälkimmäisen isommat kekkerit ovat vasta edessä. Loput vapaat illat ovat vierähtäneet konserteissa joko kuulijana tai esiintyjänä - tulipa ylsi ilta lukupiireiltyä luokkaeroistakin. Näin "pohjalta ponnistaneena" "Luokkaretkellä hyvinvointiyhteiskunnassa" -opus osui suoraan kiinnostushermooni.

Valmistumistilaisuus oli hieman toisenlainen kuin etukäteen kuvittelin. Ensinnäkin vuoden viimeisen valmistumistilaisuuden järjestäminen Haagan yksikössä Pasilan sijaan ei ollut kaikkein viisainta. Tila loppui auttamatta kesken, kun kapeahkoon juhlatilaan ahtautui noin parisataa valmistuvaa ja muutama sata juhlavierasta päälle.

Suurin osa ajasta meni odotteluun, kun todistukset jaettiin potentiaalisessa vaurastumisjärjestyksessä: ensin liiketalouden, sitten tietotekniikan, hotelli- ravintola- ja matkailualan sekä johdon assistenttien opiskelijat ja lopuksi medianomeiksi toimittajaopiskelijoista pullahtanut nelikko. Muutama pökkelö puhe, Mozartia ja En etsi valtaa loistoa (hieman tekopyhää talouteen painottuvan koulun valmistujaisjuhlassa) jousiduolta, kuohuviinikakut ja pari hätäistä valokuvaa. Sitten olikin jo aika lähteä. Kun tilaisuus oli Haagassa, paikalle ei ollut eksynyt omia opettajiamme, joten siinäkin mielessä vähän valjuksi jäi.

Ilta jatkui lopulta hieman väkisinkin aamuviiteen kuoromme joulukaronkassa. Viikonlopun jouluhässäköinti ja iltariennot vaihtuivat siis koomaukseen. Tänään on vuoro olla kuulijana Cantiksen jouluoratoriossa. Saamme vieraita Islannista ja aatonaattona tervehdimme mummoa. Ehtisiköhän sitä huoahtaa edes aaton keskipäivällä, kun sitä rauhaa oikein Turusta asti meille tuputetaan?